22. tammikuuta 2013

I look UP at THE stars HOPING you ARE doing THE same.


jokanen päivä tuntuu lyhyemmältä ja raskaammalta,mut jokapäivä kannan tän taakan tän tuskan tunteen piilotan sisälle mun leveen hymyn ja taakse äänekkään naurun.jokanen nauru voi olla mun suusta avunhuuto,huuto mitä kukaan ei kuule sen kaiken keskellä.kukaan ei ikinä vois arvata että kaikki ei olisi hyvin.jokailta ennen ku meen nukkumaa ja suljen silmät,aattelen sitä,tätä tunnetta ja arvoo.sitä tuskaa ja kaikkea armoo.voimaa jota tuskin saan mistään. ps.pian kunnon postausta 

13. tammikuuta 2013

ehkä vastausta ei löydy enää koskaan


- mietin miten miettiminen on niin vaikeaa? miten voi tietää miltä tuntuu kuolla jossei koskaan ole elänyt? miten voi menettää toivon hetkessä? miten voi niin pienessä hetkessä menettää jotain kallista? miten merkityksellistä voi menettää? miten menettää? miten voi unohtaa? miten saada uskoa? miten voi elää? miten itse hallitsee elämää? miten hymyillä ilman onnea? miten olla aito ilman kyyneliä? miten luottaa ilman luottamusta? miten voi uskaltaa jossei pelkää? miten rakastua ilman tunteita? miten sattua ilman kipua? miten selvitä ilman apua? miten voi yrittää ilman kokeilemista? miksi ihmisen päässä pyörii miljoonia kysymyksiä?miten löytää oikeat vastaukset niihin? miksi kaikkkiin ei ole vastausta? miksi ja miten? kuka tietää ja kuka ei ? yritä onnistua ja onnistu yrittämällä.

-N